23.12.1998

Helsingin käräjäoikeuden tuomio 6.11.1996

Käräjäoikeus lausui virallisen syyttäjän ja asianomistaja B:n syytteestä selvitetyksi, että A oli 6.12.1995 Helsingissä erään hotellin yökerhoravintolassa harjoittanut väkivaltaa ravintolan järjestysmiehenä toiminutta B:tä vastaan lyömällä tätä nyrkein ja potkimalla sekä iskemällä sormilla molempiin silmiin ja menettelyllään tahallaan aiheuttanut B:lle vasempaan silmään ruumiinvamman, oikean jalan sääreen ruhjevamman sekä kipua niskaan, vasempaan olkapäähän ja nivusiin.

Käräjäoikeus totesi ratkaisunsa perusteluissa, että todistajat ravintolan naulakonhoitaja S ja discjockey H sekä asianomistaja B olivat yksityiskohtaisesti kertoneet pahoinpitelyn tapahtuneen syytteessä kuvatuin tavoin. Todistaja P oli kertonut tapahtuman alku- ja loppuvaiheista, mutta ei ollut osannut kertoa itse pahoinpitelystä. P ei ollut nähnyt B:llä järjestysmiesmerkkiä. Todistajat S, H ja ravintolan tarjoilija L sekä asianomistaja B olivat kertoneet, että B:llä oli ollut järjestysmiesmerkki, joka oli ollut selvästi havaittavissa. Oikeuteen annettu lääkärintodistus tuki S:n, H:n ja B:n kertomuksia. Käräjäoikeus piti todistajien S:n, H:n ja L:n kertomuksia luotettavampina kuin todistaja P:n kertomusta.

Tämän vuoksi käräjäoikeus tuomitsi A:n rikoslain 16 luvun 1 §:n ja 21 luvun 5 §:n 1 momentin nojalla järjestysmiehen väkivaltaisesta vastustamisesta ja pahoinpitelystä neljän kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen sekä velvoitti A:n suorittamaan B:lle vahingonkorvausta ja korvausta oikeudenkäyntikuluista.

Helsingin hovioikeuden tuomio 8.1.1998

A ja B valittivat hovioikeuteen, B vain oikeudenkäyntikulujen osalta.

Hovioikeus lausui, ettei A ollut valituksessaan kiistänyt aiheuttaneensa B:lle käräjäoikeuden tuomiossa selostettuja vammoja, mutta oli katsonut, että hän oli puolustautunut hyökkäystä vastaan. A oli vielä kertonut, ettei hän ollut havainnut B:tä järjestysmieheksi. B oli ollut pukeutunut eri tavalla kuin paikalle tulleet järjestysmiehet eikä hänellä ollut ollut järjestysmiesmerkkiä.

B oli kertonut, että hänellä oli ollut päällään tumma puku, valkoinen paita sekä järjestysmieslaatta puvun rinnassa. Käräjäoikeudessa kuultu todistaja S oli kertonut, että B:llä oli ollut järjestysmiesmerkki valkoisen paidan taskussa ja että kaikki vahtimestarit olivat pukeutuneet samalla tavalla. S ei kuitenkaan ollut muistanut, oliko kaikilla ollut tuolloin takit päällä. S ei ollut nähnyt, että B olisi lyönyt tai potkinut A:ta. Todistaja H oli kertonut, että B oli yrittänyt päästä irti A:sta ja että B:llä oli ollut järjestysmiesmerkki rintataskun päällä. Todistaja L oli kertonut, että A oli tönäissyt L:ää, jolloin B oli tullut väliin. B:llä oli ollut päällään musta paita ja järjestysmiesmerkki rinnassa. Todistaja P oli kertonut, että B:llä oli ollut yllään tumma puku mutta että hän ei ollut nähnyt järjestysmiesmerkkiä.

Vaikka todistajien muistikuvat B:n asusta olivat eronneet toisistaan, hovioikeus katsoi, että todistajien kertomuksia siitä, että B:llä oli käräjäoikeuden tuomiossa selostetussa tilanteessa ollut rinnassaan järjestysmiesmerkki, ei ollut syytä epäillä.

Näillä ja muutoin käräjäoikeuden mainitsemilla perusteilla hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomion lopputulosta.

Perustelut

Alempien oikeuksien ratkaisuissa mainituilla perusteilla on selvitetty, että A on 6.12.1995 Helsingissä erään hotellin yökerhossa tehnyt ruumiillista väkivaltaa yökerhon järjestysmiehelle B:lle lyömällä nyrkeillä, potkimalla sekä iskemällä sormensa B:n silmiin. A on kerrotulla menettelyllään aiheuttanut B:lle vamman vasempaan silmään, ruhjevamman oikeaan sääreen sekä kipua niskaan, vasempaan olkapäähän ja nivusiin.

A on väittänyt, että hän ei ollut havainnut B:n olevan järjestysmies ja että hän oli vain puolustautunut B:n oikeudetonta hyökkäystä vastaan. Hän ei siten ollut tahallaan tehnyt B:lle ruumiillista väkivaltaa. Korkein oikeus katsoo väitteiden johdosta, ettei näyttöä tältäkään osalta ole aihetta arvioida toisin kuin alemmat oikeudet. A on tiennyt B:n olevan yökerhon järjestysmies eikä hän ole joutunut B:n oikeudettoman hyökkäyksen kohteeksi.

A on menettelyllään syyllistynyt pahoinpitelyyn. Kysymys on siitä, onko A väkivallan käytöllään syyllistynyt myös rikoslain 16 luvun 1 §:n nojalla rangaistavaan järjestysmiehen väkivaltaiseen vastustamiseen.

B on toiminut yökerhossa majoitus- ja ravitsemisliikkeistä annetun asetuksen 10 §:n 2 momentissa tarkoitettuna poliisin hyväksymänä järjestyksenvalvojana. Mainitun säännöksen mukaan siinä tarkoitetuista järjestyksenvalvojista on soveltuvin osin voimassa, mitä järjestyksenvalvojista erikseen säädetään. Viittausta on tulkittu siten, että ravintolan järjestysmiehen on katsottu saavan rikosoikeudellista suojaa rikoslain 16 luvun 1 §:n nojalla. Tämä ilmenee muun muassa hallituksen esityksestä oikeudenkäyttöä, viranomaisia ja yleistä järjestystä vastaan kohdistuvia rikoksia sekä seksuaalirikoksia koskevien säännösten uudistamiseksi (HE 6/1997). Esityksessä on todettu majoitus- ja ravitsemisliikkeistä annetun asetuksen 10 §:n 2 momentin olevan erityissäännös, jossa siinä tarkoitetut järjestysmiehet on rinnastettu rikoslain 16 luvun 1 §:ssä tarkoitettuihin virkamiehiin rikosoikeudellisen suojan kannalta (s. 51, 58 ja 115).

Teon rangaistavuutta on kuitenkin tarkasteltava rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen keskeiset kohdat sisältävän, 1.8.1995 voimaan tulleen hallitusmuodon 6 a §:n perusteella. Sen mukaan ketään ei saa pitää syyllisenä rikokseen eikä tuomita rangaistukseen sellaisen teon perusteella, jota ei tekohetkellä ole laissa säädetty rangaistavaksi. Lailla tässä yhteydessä tarkoitetaan eduskuntalakia. Sanotun perusoikeussäännöksen esitöiden (PeVM 5/1994 s. 8) perusteella rangaistava menettely voi poikkeuksellisesti perustua myös lakia alemmantasoiseen säädökseen tai määräykseen, mutta siihen on oltava täsmällinen valtuutus laissa. Laillisuusperiaate edellyttää myös rikostunnusmerkistön täsmällisyyttä. Vuoden 1999 alussa voimaan tuleva rikoslain 17 luvun 6 §, jossa säädetään järjestystä ylläpitävän henkilön vastustamisesta, täyttää nämä vaatimukset majoitus- ja ravitsemisliikkeistä annetun asetuksen 10 §:n 2 momentissa tarkoitetun järjestysmiehen osalta.

Rikoslain 16 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan virkamiehen väkivaltaiseen vastustamiseen syyllistyy se, joka väkivaltaa käyttäen tai sillä uhaten pakottaa tahi koettaa pakottaa virkamiehen tekemään tai tekemättä jättämään virkatoimen, taikka sanotulla tavalla tekee hänelle vastarintaa hänen suorittaessaan virkatehtävää, taikka muutoin harjoittaa väkivaltaa virkatehtävää suorittavaa virkamiestä vastaan tai kostaakseen hänelle virkatoimen johdosta. Virkamiehen väkivaltaiseen vastustamiseen syyllistyy säännöksen 2 momentin mukaan se, joka kohdistaa mainitun teon siihen, joka on määrätty tai valittu avustamaan julkisessa toimituksessa tai tilaisuudessa, tai muuten on virkamiehen apuna tämän suorittaessa virkatehtävää, taikka palvelusta toimittavaan sotilaaseen.

Rikoslain 16 luvun 1 §:ssä on lueteltu henkilöt, joihin kohdistuva teko on rangaistava virkamiehen väkivaltaisena vastustamisena. Majoitus- ja ravitsemisliikkeistä annetun asetuksen 10 §:n 2 momentin nojalla määrätty ravintolan järjestysmies ei kuulu näihin henkilöihin. Rikoslain 16 luvun 1 §:ään ei myöskään sisälly valtuutussäännöstä, jonka nojalla voitaisiin katsoa jossakin muussa säännöksessä, kuten sanotussa asetuksessa tarkoitettuun henkilöön kohdistuvan väkivallan olevan rangaistava mainitun 16 luvun 1 §:n nojalla.

Julkisista huvitilaisuuksista annetun lain 18 §:n 3 momentin viittaussäännöksen mukaan sanotussa laissa tarkoitettuun järjestysmieheen kohdistetusta väkivallasta ja uhkauksesta sekä haitanteosta järjestysmiehelle rangaistaan niin kuin rikoslain 16 luvun 1 ja 2 §:ssä säädetään. Julkisista huvitilaisuuksista annetun lain 2 §:n mukaan julkinen huvitilaisuus on julkinen juhla, konsertti, näytäntö, näyttely, näytös, iltama, kilpailu ja muu niihin rinnastettava julkinen tilaisuus, johon yleisö pääsee, riippumatta siitä, peritäänkö tilaisuudessa pääsymaksu. Julkisiin huvitilaisuuksiin on haettava viranomaisen lupa tai niistä on tehtävä viranomaiselle ilmoitus. Julkisista huvitilaisuuksista annetussa laissa ei säädetä, että majoitus- ja ravitsemisliikkeistä annetun asetuksen mukaiseen järjestyksenvalvojaan sovellettaisiin sanotun lain säännöksiä.

Tässä tapauksessa kysymys on ollut yökerhoravintolasta, jossa on ollut ravintolatarjoilun lisäksi tanssia ja mahdollisesti viihde-esityksiä sekä muuta ajanvietettä. Ravintolassa ei kuitenkaan ole ollut muuta kuin normaaliin yökerhotoimintaan liittyvää ohjelmaa eikä ravintolassa ole ollut tilaisuutta, jonka joku muu kuin ravintolatoiminnasta yleensäkin vastannut taho olisi järjestänyt. Tämän vuoksi ei voida katsoa, että B toimiessaan kyseisen ravintolan järjestyksenvalvojana samalla olisi toiminut julkisista huvitilaisuuksista annetussa laissa tarkoitettuna järjestysmiehenä.

Laissa ei siten ole säännöstä, jonka perusteella voitaisiin katsoa B:n olleen järjestysmiehenä sellaisessa asemassa, että A:n häneen kohdistama väkivalta olisi rikoslain 16 luvun 1 §:n nojalla rangaistava. Ottaen huomioon hallitusmuodon 6 a §:n säännös ei majoitus- ja ravitsemisliikkeistä annetun asetuksen 10 §:n 2 momentin viittaussäännös ole tässä suhteessa riittävä.

Mitattaessa rangaistusta A:n viaksi jäävästä pahoinpitelystä on otettava huomioon, että teko on kohdistunut ravintolan järjestysmieheen hänen hoitaessaan järjestyksenvalvontaan kuuluvia tehtäviä ja että pahoinpitelyn tekotapa erityisesti silmiin kohdistettuna on ollut vaarallinen. Tämän vuoksi A:lle tuomitun rangaistuksen tuntuvaan alentamiseen ei ole aihetta, vaikka syyte virkamiehen väkivaltaisesta vastustamisesta hylätäänkin.

Näillä perusteilla Korkein oikeus on ratkaissut asian tuomiolauselmasta ilmenevällä tavalla.

Tuomiolauselma

Muutokset hovioikeuden tuomioon:

Syyte järjestysmiehen väkivaltaisesta vastustamisesta 6.12.1995 hylätään.

A tuomitaan rikoslain 21 luvun 5 §:n 1 momentin nojalla pahoinpitelystä 3 kuukaudeksi vankeuteen. Rangaistus on ehdollinen käräjäoikeuden tuomiossa mainituin 1.5.1998 päättynein koetusajoin.

Muilta osin hovioikeuden tuomiota ei muuteta.